Työ ja osaaminen on jatkuvassa muutoksessa: ihmisten työurat moninaistuvat ja alanvaihdokset sekä ura- ja tehtäväsiirtymät lisääntyvät esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä. Myös tulonlähteet moninaistuvat ja tarvitaan uudenlaisia, osaamisyhdistelmiä hyödyntäviä verkostoja. Muutosten myötä myös jatkuvan oppimisen tarve lisääntyy.
Tarvitaan nykyistä enemmän pohdintaa siitä, miten osaaminen merkityksellistyy yksittäistä ammattia laajemmin osana – ja osaksi – yksilön elämän kokonaisuutta, sen erilaisia vaiheita ja osa-alueita. On aiheellista pohtia, missä ja milloin osaamista kertyy, miten se vaikuttaa yksilön käsitykseen omasta osaamisestaan ja itsestä osaajana, sekä käsitykseen omasta potentiaalista ja osaamisen soveltamisesta erilaisissa muuttuvissa tehtävissä ja konteksteissa.
Tuoreimmassa Futura-lehdessä (3/2024) julkaistiin Vahvuuttamon perustajaosakkaan Laura Paason ja Johanna Ollilan uusi artikkeli Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta, jonka tavoitteena oli tarkastella, miten yksilön osaaminen näyttäytyy nykyisessä suomenkielisessä ammatteihin ja työhön liittyvässä identiteettikeskustelussa ja mikä osa yksilön osaamisten kokonaisuudesta ja potentiaalista jää sen ulkopuolelle. Aineistona tutkimuksessa toimi 36 suomenkielistä ammatillista identiteettiä käsittelevää väitöskirjatutkimusta. Futuran artikkelissa esittelään osaamisidentiteetti-käsitteen ulottuvuuksia, kehittymisedellytyksiä sekä merkitystä yksilön elämän kokonaisuuden näkökulmasta. Tämä blogiteksti esittelee tutkimuksen päätuloksia tiivistetyssä muodossa. Koko artikkelin pääset lukemaan osoitteessa https://www.lehtiluukku.fi/lehdet/futura/ .
Tutkimuksen perusteella osaaminen ammatillisen identiteetin kontekstissa näyttäytyy viiden ulottuvuuden kautta, jotka esitetään yllä olevan kuvion sisäkehällä.
1) Osaaminen ja käsitys itsestä ammatillisena toimijana muodostuu jatkuvassa vuoropuhelussa ammattialan traditioiden, etiikan ja ihanteiden kanssa. Ammatilliseen kasvuun liittyy myös vahvasti sitoutuminen ja kiinnittyminen osaksi ammatillista kenttää, sen perinteitä, rooleja ja toimintatapoja.
2) Osaamisen kehittäminen ammattilaisena tapahtuu vähitellen ja jatkumona. Perusta ammatissa toimimiselle luodaan pääosin koulutuksen kautta ja osaamisen kehittäminen jatkuu konkreettisessa alan työssä sekä työuran varrella esimerkiksi erilaisten täydennyskoulutusten ja verkostoissa toimimisen kautta.
3) Ammatillisen identiteetin muovautumiseen liittyy vahvasti kokemukseen perustuva tunne osaamisesta. Tunne syntyy konkreettisten onnistumisen kokemusten ja oivallusten kautta sekä jatkuvasti omaa osaamista reflektoiden.
4) Osaaminen näyttäytyy yksilöllisen kokemuksen lisäksi myös kollektiivisena, yhteisöissä ja yhdessä jaettuna ja kehitettävänä. Vuorovaikutuksella ja yhteisöissä toimimisella on merkittävä rooli ammatillisen identiteetin rakentumisessa ja osaamisen kehittämisessä edelleen. Yhteisön toimintaan osallistuminen myös edistää kuulumisen tunnetta, osallisuutta ja sosiaalista toimijuutta.
5) Yhteiskunnan muuttuessa ammatissa toimimiseen kohdentuu osaamisen kehittämisen tarpeita. Muutokset toimivat myös ammatillisen kehittymisen motivaattoreina.
Haasteita ja muutospaineita osaamiseen kohdentuu silloin, kun yksilön ammatillinen identiteetti kohtaa erilaisia urapolun siirtymävaiheita tai murroksia. Tähän liittyen aineistosta tunnistettiin neljä keskeistä muutosvoimaa, jotka on esitelty kuvion ulkokehällä.
1) Erilaiset yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset haastavat ammatillisen identiteetin. Perinteiset ammattilaisroolit pirstaloituvat ja tarve uudelleenkouluttautumiselle sekä vanhasta ammatista poisoppimiselle kasvaa.
2) Osaamisen kehittäminen suuntautuu moniosaamisen hankkimiseen sekä erilaisten osaamisyhdistelmien ja verkostojen muodostamiseen ja hyödyntämiseen.
3) Urapolkujen yksilöllistyminen ja työelämän muutokset kuten katkonaisuus, epäjatkuvuus ja monisuuntaisuus lisäävät yksilöiden urasiirtymiä. Urapolut kehittyvät ja liikkuvat yli ammatti-, toimiala-, työnantaja- ja organisaatiorajojen. Rinnakkaiset työurat ja toimeentulokeinot ovat todennäköisiä.
4) Osaaminen kehittyy koulutuksen, ammatin ja työkokemuksen lisäksi myös vapaa-ajalla. Ymmärrystä osaamisen kokonaisuudesta, yksilöiden osaamispotentiaalista sekä yleisten ja ammatillisten osaamisten siirrettävyydestä uusiin konteksteihin tarvitaan lisää.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että osaaminen ammatilliseen identiteettiin kytkeytyvänä luo yksilölle tärkeän kiinnittymis- ja samaistumispinnan ammattiin itseensä sekä muihin ammatin edustajiin. Osaaminen kehittyy ammatissa vaiheittain ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mikä vahvistaa jatkuvasti yksilön käsitystä itsestään ammatillisena toimijana. Ammatillinen identiteetti myös kannattelee yksilöä ajallisessa jatkumossa kohti tulevaisuutta niin kauan kun ammatti ja työ näyttäytyy vakaana.
Tarve yksilön osaamispotentiaalin kokonaisvaltaisemmalle tarkastelulle merkityksellistyy erityisesti urapolkujen siirtymä- ja murrosvaiheissa. Tällöin yksilöön kohdistuvat paineet ymmärtää oma osaaminen laajemmin myös työn ja ammatin ulkopuolelta kertyvänä ja siirrettävänä sekä osana koko elämän kokonaisuutta. Ammatillinen identiteetti käsittää vain osan yksilön osaamisen kokonaisuudesta. Tällöin ulkopuolelle ja usein huomiotta jää esimerkiksi erilaisissa elämänkulun vaiheissa, kuten lapsuudessa ja nuoruudessa ennen ammatinvalintaa ja eläkeikäisenä kertyvä osaaminen. Myös vapaa-ajalla, harrastuksissa ja sosiaalisissa suhteissa kertyy osaamista, joka on siirrettävissä ja hyödynnettävissä erilaisissa yhteyksissä. Nämä osaamiset voivat näytellä merkityksellistä roolia erilaisissa työurasiirtymissä ja muutostilanteissa silloin, kun tuttu ammatti tai työtehtävä esimerkiksi muuttuu radikaalisti tai eri syistä tapahtuvissa alanvaihdoksissa. Osaamisen merkitystä identiteetin muotoutumiselle avaa osaamisidentiteetin käsite, eli yksilön käsitys itsestään osaajana ja toimijana muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa.
Osaamisidentiteetissä osaaminen ymmärretään kokonaisvaltaisena ja moniulotteisena tietojen, taitojen ja asenteiden yhteen sulautumana. Yksilön osaamisen kokonaisuus ei muodostu vain koulutuksessa ja työkokemuksen myötä, vaan myös vapaa-ajalla, kiinnostusten kautta sekä erilaisissa sosiaalisissa suhteissa toimiessa. Keskeistä on siis tunnistaa ja arvostaa myös yleisiä, aloista ja ammateista riippumattomia osaamisia, sekä osaamista, joka kertyy esimerkiksi järjestötoiminnassa, vapaaehtoistyössä ja erilaisissa verkostoissa toimiessa. Tämä tekee osaamisidentiteetistä dynaamisen ja muotoutumiskykyisen, eikä se kiinnity vain yhteen yksittäiseen alaan, ammattiin tai työtehtävään. (Paaso & Maunu 2022.)
Keskeinen näkökulma osaamisidentiteettiajattelussa on myös osaamisen kehittymisen kytkeytyminen ihmisen koko elämänkulkuun. Osaamisen kehittäminen tapahtuu erilaisten elämäntapahtumien ja –vaiheiden kautta tavoitteellisesti tai ilman tavoitteita, implisiittisesti ja eksplisiittisesti. Osaamisidentiteetin rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa, jatkuu läpi nuoruuden ja aikuisuuden erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä ja jatkuu vielä varsinaisen työuran jälkeenkin. Osaaminen koostuu siis kaikesta siitä, mitä olemme oppineet erilaisissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. (Paaso & Maunu 2022.)
Yhteiseksi piirteeksi osaamisidentiteetissä ja ammatillisessa identiteetissä ymmärretään tutkimuksen perusteella osaamisen kehittyminen paitsi yksilöllisenä ja ainutlaatuisena konstruktionaalisena prosessina, myös yhteisöllisenä, vuorovaikutuksessa ja erilaisissa yhteisöissä ja ryhmissä toimimisen kautta kehittyvänä kokonaisuutena. Kehitymme omaksi itseksemme, osaajaksi ja ammattilaiseksi yhdessä muiden kanssa ja suhteissa toisiin ihmisiin. (Paaso & Maunu 2022; Heinilä & Honkanen 2020.)
Ammatillisessa identiteetissä osaaminen kiinnittyy osaksi jotain suhteellisen pysyvää ammattiryhmää tai -yhteisöä, sen perinteitä, ideaaleja ja osaamisvaatimuksia. Kiinnittyminen ja tunne kuulumisesta on yksilölle tärkeä sosiaalinen voimavara (esim. Wenger 1998). Osaamisidentiteetissä osaamisen kehittyminen ja yksilön kiinnittyminen “osaajien joukkoon” voi tapahtua useissa yhteisöissä ja konteksteissa vuorotellen tai samanaikaisesti. Yksilö voi olla yhtä aikaa metsäalan asiantuntija yhdessä yhteisössä, pitsinnypläystekniikan osaaja toisessa sekä improvisaatioteatterin taitaja kolmannessa. Tunne osaajuudesta ei myös välttämättä tarvitse muiden ihmisten tunnustusta. Osaaminen voi syntyä myös itse oppien: lukemalla blogia tai katsomalla kokkiohjelmaa ja kokeilemalla käytännössä ihan itsekseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että osaamisidentiteetin käsite rikastaa nykyistä osaamiskeskustelua ainakin seuraavin tavoin:
1) Osaamisidentiteetti merkityksellistyy yksilön elämässä erityisesti silloin, kun työuralla tulee vastaan erilaisia siirtymä- tai murrosvaiheita. Kokonaisvaltainen käsitys itsestä osaajana kannattelee erilaisissa, väistämättä elämässä ja työuralla vastaan tulevissa muutoksissa.
2) Oman osaamispotentiaalin tunnistaminen auttaa yksilöä näkemään moninaisia mahdollisuuksia osaamisten kehittämiselle ja soveltamiselle työn ja muun elämän konteksteissa. Osaamispotentiaalin ymmärtäminen auttaa myös elämän- ja uratavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa, esimerkiksi erilaisissa valintatilanteissa.
3) Tarvitsemme tulevaisuuden työelämään monenlaisia ”hyviä tyyppejä” ja osaamisyhdistelmiä. Osaamisidentiteettiajattelu auttaa tunnistamaan ja tunnustamaan kaikenlaisten ihmisen osaamista paremmin.
4) Vahvalla osaamisidentiteetillä on hyvinvointivaikutuksia. Osaamiskeskustelua käydään yhteiskunnassa pääosin koulutus- ja työvoimapoliittisesta diskurssista käsin. Tärkeää on kuitenkin huomata, että osaaminen itsessään on yksilölle merkityksellinen asia myös toimijuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Kokonaisvaltainen käsitys itsestä osaajana vahvistaa tulevaisuususkoa, toiveikkuutta ja minäpystyvyyttä sekä auttaa luovimaan muuttuvissa tilanteissa. Voidaankin ajatella, että osaamisidentiteetti rikastaa osaamiskeskustelua myös yksilön toimijuuden diskurssia vahvistamalla.
5) Osaamisidentiteetti-käsite tuo näkyviin uudella tavalla osaamisen merkitystä osana laajempaa keskustelua yksilön kokonaisvaltaisesta sivistyksestä sekä suhteesta ammattien ja työn tulevaisuuteen. Ymmärrys oman osaamisen kokonaisuudesta ja potentiaalista sekä osaamisen reflektointi ja uudistaminen luovat myös avaimia hyvän elämän ja tulevaisuuden rakentamiselle – sekä itselle että muille.
Lähteet:
Heinilä, Henna & Honkanen, Erja (2020): Sosiaalinen sirkus ja valokuva opiskelijan osaamisidentiteetin vahvistajana valmentavissa koulutuksissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2020, s. 31–47.
Paaso, Laura & Maunu, Antti (2022): Osaamisidentiteetin rakennusaineksia: Ammattiin opiskelevien nuorten tulevaisuuskuvia tutkimassa. Sosiaalipedagogiikka, 23(1), s. 41–70. 9.9.2024. https://doi.org/10.30675/sa.103014
Paaso, Laura & Ollila, Johanna (2024): Dynaaminen osaamisidentiteetti rikastaa ymmärrystä osaamisesta. Futura 43(3), s. 13-26.
Wenger, Etienne (1998): Communities of Practice. Learning, Meaning and Identity. Cambridge University Press, Cambridge.